Minun tarina

Kaikki sanoivat minulle, että minun pitää ruveta kirjoittamaan blogia, kun vuonna 2012 päätin muuttaa aavikolle Jordaniaan asumaan. Wadi Rumin aavikolla tuli vietettyä puoli vuotta, jonka jälkeen matkustin Etiopiaan, Keniaan ja Tansaniaan. Sitten palasin suomeen, eikä mennyt kauaa kun lähdin Aasiaan. Irtisanouduin toistamiseen töistä ja lähdin katsomaan miltä näyttää Nepalissa, Bangladeshissa, Dubaissa ja Tatsikistanissa. Näistä uskomattoman upeista reissuista varmasti olisi riittänyt blogiin juttua, mutta silloin ei kirjoittaminen napannut. Päätinpä nyt sitten vasta aloittaa, kun jännittävimmät vuoteni ovat takana ja olen kotiäitinä Tampereella. Reppureissujen sijaan ajattelin kirjoittaa vähän elämästäni ja matkustelusta keliaakikkona. Minulla on ollut keliakia 13 vuotta ja tiedän millaista on matkustaa sen kanssa.

Olen opiskellut Norjassa pari vuotta, jonka jälkeen lähdin Australiaan vuodeksi vaihtoon. Minulla oli pitkä kesäloma lukukausien välissä ja ostin lennot Balille. Bali ei ole ikinä ollut minun mikään suosikki kohde. Ajattelin, että Bali on pelkkä turistirysä, jossa makoillaan rannalla ja juodaan mojitoja.  Australiasta oli kuitenkin liian halpaa lentää Balille, enkä tietenkään voinut vastustaa. ”Jospa kuitenkin menen käymään, ei siellä niin kamalaa voi olla, etteikö kahta viikkoa viihtyisi”. Joulukuussa 2015 lensin siis Balille ja siitä tulikin elämäni tärkein ja paras reissu!

Lento oli Denpasariin ja olin bookannut  halvimman hostellin pariksi yöksi. Respassa minut otti vastaan Rama, joka on tänä päivänä minun aviomieheni ja lapseni isä. Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka löytävät parisuhteen ulkomailta. Heidän rakkaustarinat kiehtovat minua ja minusta on jännää kuulla kuinka he ovat tavanneet jne. Nyt minulla on oma vastaavanlainen tarina, mitä en olisi ikimaailmassa uskonut!  

Kaikki lähti siitä kun ensimmäisenä päivänä hukkasin  pankkikortin. Rama vei minut skootteerilla pankkiin ja wester unioniin, ja lopulta saatiin asiat kuntoon. Kukaan ei ollut onneksi ehtinyt käyttää pankkikorttiani mutta muuta harmia ilmaantui myöhemmin. Pankki nimittäin lähetti minun kotiosoitteeseeni uuden kortin ja koska en ollut selvästikkään kotona, naapurini varasti sen postilaatikosta ja tilaili muun muassa h&m:ltä vaatteita. Soitin taas pankkiin ja pyysin etteivät lähetä minulle uutta korttia ennen kuin palaan kotiin. Joku vahinko tässä tapatui, koska postilaatikkoon ilmestyi uusi, käyttövalmis pankkikortti ja naapurini varasti sen jälleen ja tilasi muun muassa rannekellon jenkeistä. Naapuri saatiin onneksi kiinni suhteellisen helposti, koska hän oli tilannut tavarat omalla nimellään, omaan osoitteeseensa.

Rama väittää, että olisin katsellut häntä hostellissa  mutta itse en kyllä tätä allekirjoita. Omasta mielestäni Rama hakeutui seuraani kaikin tavoin vaikka yritin vihjata, että viihdyn ihan omassa seurassani. No, joka tapauksessa taisimme nähdä joka päivä ja loputa kun pari viikkoa oli mennyt, en olisi halunnut millään lähteä pois Balilta. Pari ystävääni oli kuitenkin tulossa tapaamaan minua Australiaan, enkä voinut mitenkään perua meidän suunniteltuja road trippeja. Olimme vuoden etäsuhteessa mutta onneksi nykyään on facetime ja muut hienoudet. Rama soitteli minulle joka päivä. Alkuun se hieman ärsytti minua, ei kai nyt ihan koko aika tarvisi soitella ainakaan videopuhelua? Nyt olen kuitenkin tyytyväinen, että hän jaksoi pitää tiheästi yhteyttä,  muuten asiat ei välttämättä olisi menneet näin hyvin.

Vuoden kuluttua ensi tapaamisestamme  menimme naimisiin Balilla. Se oli myös oma prosessinsa, ei ollut yhtä yksinkertaista kuin jos olisi mennyt Suomessa naimisiin. Häät pidettiin Jakartassa. Vanhempani ja muutama ystäväni tulivat juhliin ja Raman puolelta vieraita oli monta sataa. Indonesiassa on tapana, että hääparin kanssa otetaan kuva, joten juhlat kuluivat kameran edessä hymyillessä.

Muutimme Tampereelle pian häiden jälkeen ja asuimme ekat kuukaudet mummoni luona, kunnes saimme vuokrattua oman asunnon. Lokakuussa 2017 meille syntyi ihana poika vauva. Vauva-arjen keskellä olemme suunnitelleet tulevaisuutta ja päättäneet jättää Suomen vähäksi aikaa ja muuttaa takaisin Balin lämpöön. Lento odottaakin jo Tammikuussa! Tarkoitus olisi aloittaa jokin matkailu- bisnes ja aion myös syventyä gluteenittoman ruuan tarjontaan. Gluteeniton ruokavalio on harvan tiedossa siellä ja siksi haluankin auttaa niitä jotka Balille matkustavat.