Gluteenitonta Balilla ja ulkomailla

Kokemuksiani keliakiasta Balilla ja muualla ulkomailla

Minulla on todettu keliakia 13 vuotta sitten ja aluksi ulkonasyöminen tuntui hankalalta. On ollut turhauttavaa, kun monesti ihmiset eivät ymmärrä  (keliakiakäännöksistä + selityksistä huolimatta), mitä gluteeniton tarkoittaa, vaan ehdottavat maistiaiseksi vain pikkuisen leipää. Olen matkustanut pari vuotta ympäri Aasiaa, Afrikkaa ja Australiaa. Tämä on opettanut minut syömään gluteenittomasti missä vain. Balilla gluteeniton ruokavalio on pääasiassa vielä tuntematon käsite. Toki monissa turistiravintoloissa on jo ruokalistaan mainittu gluteenittomat vaihtoehdot mutta paikallisissa ruokapaikoissa näin ei ole, usein menua ei ole lainkaan.

Tämä teksti on suunnattu erityisesti heille, joilla on keliakia, tai jotka noudattavat gluteenitonta ruokavaliota tai ovat muuten tekemisissä asian kanssa.

Keliakiaa on yllättävän vaikea selittää. Hankalaa on saada ihmiset ymmärtämään, ettei kyse ole pelkistä vatsanväänteistä. Toisinaan ihmiset myös unohtavat helposti, että minulla on keliakia. Ystäväni saattaa vielä monen vuodenkin jälkeen unohtaa, etten syö tavallista pizzaa. Kaikista vaikeinta keliakiaa on selittää, jos yhteistä kieltä ei ole. Kiusallisin tilanne on ulkomailla, kun joku ystävällisesti tarjoaa esimerkiksi itse leivottua kakkua. Totta kai haluaisin maistella paikallisia herkkuja, mutta joudun epätoivoisesti taputtelemaan vatsaani ja yritän demonstroida kuinka ohutsuoleni tuhoutuisi jo murusesta. Kakkua tarjotaan useaan kertaan, jos kyse olisikin vain uskalluksesta? Elekielellä on haastavaa selittää, että kakku on varmasti herkullista, ja on sääli, että en sitä pysty nyt maistamaan, koska en kerta kaikkiaan vaan voi syödä vehnäjauhoja. Tätä tapahtuu usein. Olisin onnellinen, jos saisin maistaa uusia/paikallisia herkkuja pahoittamatta kenenkään mieltä.

Balilla onneksi syödään paljon riisiä. Toista oli Jordaniassa, jossa pääraaka-aineena jokaisella aterialla on leipä. Jordaniassa opinkin pian sanomaan ”ei leipää” arabiaksi. Suomessa ja länsimaissa matkustaminen keliaakikkona on suhteellisen helppoa nykyään. Pariisista löysin pari kahvilaa ja leipomon, jossa kaikki oli gluteenitonta. Balilla, ylipäätään Indonesiassa, keliakia ja gluteeni ovat tuntemattomia käsitteitä. Mieheni, joka on indonesialainen, kuuli sairaudesta ensimmäistä kertaa minulta. Mieheni alkoi etsiä tietoa välittömästi lisää. Hän luki asiasta omalla kielellään indonesiaksi ja satuin huomaamaan sanan ”autisme”. Mieheni selitti, että sen sivuston mukaan keliakia aiheuttaa autismia. Kerroin heti, että se ei ole totta. Tämän jälkeen etsittiin tietoa englanniksi luotettavista tietolähteistä.

 Paikalliset kutsuvat ruokapaikkoja nimellä ”Warung”. Niissä ruoka on usein esillä ja saa itse valita mitä kaikkea ottaa. ”Warung”:ssa ei kuitenkaan mainita mitä ruokaa on tarjolla. Gluteeniton tai laktoositon –merkkejä on siis turha odottaa Mieheni on oivaltanut, että gluteeniton ruokavalio on ehdoton ja  tärkeä asia. Hän ei ole kertaakaan edes vahingossa tarjonnut leipää tai keksejä. Hän on tutkinut mistä ja miten indonesialaiset ruoat ovat valmistettu. Onko valmistuksessa käytetty riisijauhoa, vehnäjauhoa, tapiokaa tai jotain muuta? Ilman hänen apuaan en olisi päässyt maistelemaan niin paljon kaikkia ihania paikallisia ruokalajeja ja herkkuja..