Sormusten osto Balilla

Mieheni sanoi jo neljän päivän päästä tutustumisestamme, että hän haluaisi antaa minulle sormuksen. Niitä ei kuitenkaan sillon vielä ostettu, vaan vasta vuoden päästä. Rama ehdottikin, että  mitataan minun sormi ja hänen äitinsä ostaa sen Jakartasta. " Jaa, että sinun äiti ostaisi minulle sormuksen? Siis voi hyvänen aika... ei sinun äiti voi sitä valita... Ei käy, siis ei todellakaan käy! " Rama ei oikein ymmärtänyt, miksei se ollut minusta hyvä idea. Minä olisin tietenkin toivonut, että Rama yllättää minut jollain ihanalla, Hänen valitsemallaan sormuksella. No, lähdimme kuitenkin yhdessä sormusostoksille, parempi sekin kuin laittaa hänen äiti asialle...  Denpasarissa koruliikkeitä oli pilvinpimein vieri vieressä,  ja taisimme käydä lähes kaikissa. Indonesialainen tyyli ei oikein vastannut odotuksiani ja suurin osa sormuksista oli mielstäni suorastaan rumia, ei ollenkaan siroja ja tyylikkäitä (niin kuin Suomessa). Parisormukset eivät käyneet ollenkaan, koska miestenkin sormuksessa oli todella iso timantti. No, lopulta löysin sormuksen mikä miellyttää silmää, mutta eihän se ollut sopivankokoinen! Näissä koruliikkeissä ei ollut useampia kokoja, eikä niitä voinut pienentää/suurentaa kohtuulliseen hintaan. Hermohan siinä meinasi mennä, etsiä nyt näistä liikkeistä nätti sormus, joka vieläpä sattuisi olemaan oikean kokoinen, kun ei henkilökuntakaan tiennyt mitä kokoja heillä on. Tätä Rama kaiketi oli tarkoittanut, että hänen äitinsä tietäisi mistä ostaa ja mitä ostaa. Lisäksi Indonesiassa kauppiaat saattavat hyvinkin vedättää, etenkin ulkomaalaisia, eikä minulla ole kovin vankkaa tietämystä kullasta ja karaateista... Useiden sovitusten jälkeen saatiin onneksi sormukset kuitenkin ostettua.


Indonesiassa ei ole välttämätöntä edes olla vihkisormuksia, vaikka toki suurinosa näin tekee. Nainen saa valita ns. "dowrin", lahjan, jonka haluaa mieheltä, ennen naimisiinmenoa. Se saa olla mitä tahansa, vaikkapa hevonen tai talo, yleensä se on kuitenkin rahaa tai sormus. Ennen häitä kävimme pakollisen avioliittokurssin, joka oli uusi käytänö Balilla, koska ihmiset eroavat useammin kuin aiemmin. Siellä yksi nainen kertoi toivoneensa harvinaista kukkaa, joka kasvaa vain vuoren huipulla ja toinen pyysi 100 000 rupiaa, eli noin 6 euroa.